Kalastuksen historiaa Kitka- ja Oulankajoella sekä Kallunkijärvellä

Kalastusta Kitkajoella
Jo 1920 ja 30 -luvuilla kalastusmatkailijat löysivät Käylän kosken sekä Kitka - ja Oulankajoen. Rajaseutuyhdistys mainosti Rajaseutu matkailu lehdessään Käylän kalastusmajalaa (Käylän Matkailumajala). Kalastajat majoittuivat matkailumajalaan ja pyytivät ongilla ja verkoillakin lohia mikä oli siihen aikaan sallittua. Käylän Iikka antoi lainaksi onkivehkeitä ja verkkojakin. Hinta oli 100 mk yönseudulta voitolla tai vahingolla, käyköön lohi verkkoon tahi olkoon käymättä. Joskus Iikka tosin salaa auttoi onkimiehiä ja kiinnitti itse verkolla saamansa suuren lohen herran onkeen.

Matkailumajalan kesäkirjaan on riimitelty kalansaaliista kuvaava runo:

"Kitkat katkat, siimat ja litkat,
ne kyllä olisi kestänyt isonkin nostaa,
pieniä saimme pitkät rihmat,
iso lohi täytyi Iikalta ostaa.
(27.7.1930)

Siihen aikaan lohi alkoi ottaa onkea Käylänkoskessa ja muissa Käylän ja Juuman välisissä koskissa, nivoissa ja niskavirroissa ja suvannoissa tavallisesti muutamia päiviä ennen juhannusta tahi heti juhannuksen jälkeen. Lohet ja harrit söivät onkea parhaiten pilvisellä säällä keskipäivällä, mutta poutailman aikana mieluimmin iltaisin klo 18 - 23 sekä jonkin verran aamuisin klo 6 - 9.

Harreja saa hyvin elokuussa ja myöhemmin syksyllä n. klo 11 ja 3 välisenä aikana. Lohi oleksii kevätkesällä enimmän koskien alla, syksypuoleen parhaiten kuohujen niskalla.

Lohia sai siihen aikaan parhaiten sinisenharmaalla hieman kullanvärisellä välähtelevällä, mustin poikkijuovin varustetulla amerikkaisella puu-uistimella. Tämä vehje oli ehdottoman paras heinä- ja elokuussa. Lisäksi lohen suuhun kävi myös kullan-hopeanvärinen lippauistin, silkkikala, Ryselin ym.

Harreja ongitaan ruskeanhöyhenisellä tekoperholla, jossa oli myöskin muutamia harmaita karvoja." Nuutinen: Suomen sveitsi" Veikko Tarmion kirjan mukaan parhain harrin ongintapaikka oli Saarikoski sekä kosken ylä- ja että alapuolella.

Kalastusta Oulankajoella
Käylän matkailumajalasta tehtiin retkiä Kiutakönkäälle Oulankajoen varteen. Varmin lohestustapa Kiutakönkäällä oli "Amerikan halolla " onkiminen. Siihen aikaan ei tarvinnut muuta kuin heitellä poikkivirtaan sitä samanväristä puu-uistinta kuin mitä Käylänkoskessakin niin kohta oli kiinni 4 - 6 kiloinen Pääjärvestä noussut lohi. Puu-uistimen lisäksi käytettiin etupäässä silkkikalaa sekä verkkouistinta n:o 2 (O.Y.Verkko, Oulu)

Kiutakönkään harrit ja forellit ottivat mieluiten pientä, kolmikulmaiseksi painettua, päältäpäin kullanväristä lippauistinta. Lisäksi harria sai ruskeanharmaalla tekoperholla sekä haukea ja ahventa devoonilla. Kaikki kalat söivät pyydystä parhaiten pilvisinä päivinä, etenkin etelä- ja länsituulten aikana keskipäivällä ja poutasäällä parhaiten iltaisin "Nuutinen: Suomen sveitsi "

Kalastusta Kallunkijärvellä
Kallunkijärven rannalla Tiermaksen kylässä on ollut jo kivikautiseen aikaan asutusta.

Saamelaiset liikkuivat läpi Suomen ja asettuivat Kuusamoon ja Kallunkijärvenkin rannalle. Saamelaisten tärkeimpiä elinkeinoja oli metsästyksen ja poronhoidon ohella kalastus. Kallunkijärven kalastusoikeudet kuuluivat Kallunkijärven rannalle asettuneen Heikka Tuomaanpojan nimiselle saamelaiselle. Kallunkijärvellä kävi mm. Kuusamon tämän hetkisestä naapuripitäjästä Posion puolelta Maaninkavaarankylästä saakka kalastajia.

1600 -luvulla Heikka Tuomaanpoika antoi ensimmäisen iiläisen uudisasukkaan Antti Pitkän asettua asumaan Kallunkijärven rannalle sellaisella sopimuksella että hän maksaa Heikan puolesta Venäjän veronsa 95 kuparitaalaria ja 20 äyriä.

Tiermaksen suvun kantaisä Olli Pitkä - Tiermas siirtyi Alakitkalta Tiermakseen v. 1780. Ruotsin kruununtilana ollut Tiermaksen tila siirtyi v. 1897 Sihveri l. Sigrid Taival l. Tiermaksen omistamaksi perintötilaksi maakirjoihin merkittynä. Sihverin pojat Hente ja Pekka (Siskon isoisä ) asuttivat 1900-luvun alusta talvisotaan saakka tilaa kumpikin omassa taloudessaan.

Pekka Tiermas oli kuuluisa siihen aikaan kalanlaittotaidoistaan. Kalat suolattiin ja niitä myytiin eteenpäin mm. Sallan puolelle Hautajärvelle mistä ne menivät eteenpäin. Tyypillistä oli myös siihen aikaan joka keväiset Rovaniemen markkinamatkat minne Pekka meni kaloja myymään.

Hente Tiermaksen puolella oli 1930 -luvulla maaseutumatkailutoimintaa. Matkailijat kulkivat Käylästä Kiutakönkäälle Kallunkijärven yli veneellä sekä patikoiden Tiermaksesta Kiutakönkäälle. Kalastusmatkailijat kävivät Kiutakönkäällä ja kalastivat talosta käsin läheisillä kalavesillä. Lisäksi Kuusamon Osuuskaupan "sekajunalla", eli kuorma-auton ja linja-auton yhdistelmällä, kuljetettiin matkailijat ja tavarat Paanajärvelle Tiermaksen ohi Liikasen ja Sovakylän kautta maantietä ns. Vanhaa Karhunkierrosta pitkin.

Kallunkijärvestä sai Hente Tiermas 1920 -luvulla 8 -kiloisen siian, mistä oltiin valtakunnallisestikin kiinnostuneita. Suomen Kalastusyhdistyksen sihteeri, maisteri Y. Vuorentaus kirjoitti Kallunkijärven 8 -kiloisista siioista jo silloin ilmestyneeseen Suomen Kalastuslehteen.

Kallunkijärven siika on harvinaista lajia, ns. harvahampaista alkuperäistä kantaa, jääkauden jäänteitä. Lisäksi muutkin kalat kuten muikut ovat isokokoisia ja rasvaisia, isoimmat 1930-luvulla saadut muikut painoivat 800 grammaa. Siikoja ja muikkuja pyydettiin ja pyydetään edelleen kesäisin verkolla että nuotalla ja talvisin verkoilla jäiden alta. Kesällä 2006 saatiin Kallunkijärvestä uistelemalla oikeita ahvenen körmyjä kooltaan 1,3 kg ja 1,7 kg.